sunnuntai, 28. elokuu 2011

Päivitystä uudessa blogissa

Nami-hiiren kakkukisa
mainostusta


Viikon ruokalista:
- Salisburyn pihvi eli jauhelihapihvi
- tanskalainen silavamunakas tai -pannukakku
- hunajasinappikotletit ja kananpalat
- puhetta uunigrillauksesta
- uuniranskalaiset
- fish and chips + hernesose
- bostoninkurkku, ruotsalaista kurkkusalaattia
- tanskalainen remoulade
- juustomakaronilaatikko, mac&cheese
- perunastroganoff
- paistettu riisi possun kera
- possupann

Lisää makkaraa
- chorizo
- salsicce
- merquez
- keskiaikainen makkara
- murri naqî' maurien soijakastike
- keskiaikainen bratwurst
- kanatsukune

Keittotaidon kultaiset säännöt
mielipiteeni ruoanlaiton "säännöistä"

Ruokalistat
puhetta ruokalistojen laatimisesta

Siis olen muuttanut Bloggeriin kuten niin moni muukin, ja Noidan keittokirja on uudessa osoitteessa: päivitä linkkisi, ole kiltti :-)
http://noidankeittokirja.blogspot.com/

tiistai, 23. elokuu 2011

Uusia kirjoituksia uudessa blogissa

Leipomissovinismia
Valitusta eräästä amerikkalaisesta leipomosta Englannissa, ja muutenkin amerikkalaisesta leipomisperinteestä.

ohjeet
- perhoskakkuset
- banaanikermapiirakka
- banoffeepiirakka
- broonie, skottilainen piimäkakku/piparkakku

Ruokablogeista

Lisää valitusta, mielipiteeni ruokablogeista

sunnuntai, 21. elokuu 2011

Muutetaan sitten :-(

Olen lopun kyllästynyt Vuodatukseen. Kuvia on hankala laittaa, sivua ei voi muokata haluamallaan tavalla, sivulaatikot ei toimi... Aion siirtää kaikki postit Bloggeriin. Harmittaa, koska tahtoisin mielelläni suosia suomalaista, mutta Vuodatus toimii kerrassaan huonosti.

Noidan keittokirja tulee olemaan tästä lähtien täällä: http://noidankeittokirja.blogspot.com/

lauantai, 20. elokuu 2011

Pikaruokaa

Olen ajatellut kovasti kuinka saisi suomalaista ruokakulttuuria edistettyä maailmalla... meikäläiselle kun suomalainen ruoka on aika tylsää ja tavallista, eikä ollenkaan eksoottista ja "hienoa". Ei ollenkaan samalla tasolla kuin jokin intialainen tai karibialainen tai kiinalainen tai... niin...
ja sitten kun tutkii näitä erikoisia, eksoottisia ja erityisiä ruokia, huomaa, että ne ovat aika samanlaisia, loppujen lopuksi.

Katsoin juuri ohjelman intialaisesta keittiöstä, ja juontaja selitti että chili on olennainen osa intialaista ruoanlaittoa... ja kaikki paprikat tulevat Etelä-Amerikasta... eli niitä ei "vanhassa maailmassa" ollutkaan 500 vuotta sitten. Ja sama muidenkin "alkuperäisten" ruokakulttuurien kanssa.
Voitko ajatella italialaista keittiötä ilman tomaattia? Marco Polon Italiassa ei ollut tomaatin tomaattia.
Jos nyt maailman tunnetuin "paikallinen" ruokakulttuuri tosiasiassa on vain muutama sata vuotta vanhaa fuusiokokkausta, miksei voisi alkaa kehittää suomalaiselle ruoalle parempaa mainetta?

Ranskalainen keittiökään ei ollut paljon muuta kuin kotiruokaa, ja edelleen kokit ylistävät tavallisia ruokia kuten burgundin pataa (keskiaikainen lihapata), viinikukkoa (gallialainen kanapata) tai kreppejä (renesanssiversio rieskasta).

Ajattelin juuri suomalaisia ruokia kuten karjalanpataa, rieskaleipää ja laatikoita... Imelletty perunalaatikko on tosihyvää, ja ansaitsisi kyllä enemmän huomiota kuin mitä se saa. Porkkanalaatikko on minun herkkuani ja todella omalaatuinen ja erikoinen ruokalaji, joka myöskin voisi saada suosiota maailmalla.
Tai mämmi... siis että jonkun pitää tulla Tunisiasta kertomaan suomalaisille, mitä herkkuja meillä on! Kiitos, Ahmed :-)

Jos minulla olisi yhtään kunnianhimoa ja päättäväisyyttä, hankkisin katukeittiön, joka tarjoilee soppaa ja piirakoita talvisin, ja rieskarullaa ja simaa kesäisin...
Muistan kun lapsena sai joskus rieskaa, ohutta kunnon rieskaa, eikä sitä kamalaa, paksua, savolaista ryynirieskaa... vaikka kyllä siitäkin moni pitää. Se oli niin hyvää... Ihmiset puhuvat niin paljon muiden maiden rieskoista; chapatis, pitaleipä ja tortilla kun ei oikeastaan ole muuta kuin ulkomaista rieskaa. Enchilada tai rieskarulla, sama se... Mutta ei meillä osata myydä ideoita. :-(

Rieskarullat halstratun raudun ja poronjäkälän kera

lefseresepti (norjalainen paistinpannurieska)

 

Ja muistan myös kuinka teki pizzoja revitystä... miten jos tekisi ruis"taco"kuoria? Ruisnappeihin ja sipseihin tulee himo, ja hapankorput ovat niin ihania... ajattele, jos olisi niinkuin takokuori tai ohuen ohut hapanruiskuppi, jonka voi täyttää hyvällä täytteellä ja sitten nauttia sen mehuista pehmenneen kuoren... vähän niinkuin pika-muikkukukko. Ja voisihan sen kukon täyttää muulla kuin muikuilla. (En pidä kalasta, ja kun kasvoin Itäsuomessa tuli niitä muikkuja tarjottua ihan liikaa, ainakin kerran kuukaudessa koulussa, sitä kamalaa kylmää tomaattimuikkua... hyi! Mutta eiköhän muikutkin saisi markkinoitua, kun on se hyvä kala.) Sanovat Wikipediassa että kalakukko (kalakukkaro) on kuin Cornish pastry, ja sehän on ihan maailmankuulu.

Cornwallin piiras

taikina:

3 1/2 - 4 dl jauhoja
talia tai margariinia
hippusellinen suolaa
vettä

sekoita jauhot ja suola, hiero voi joukkoon jotta saat hiekkamaisen sekoituksen, lisää vettä vähän kerrassaan kunnes saat joustavan taikinan.

täyte:

naudanniskaa
kaksi isoa perunaa
lanttua
iso sipuli
suolaa ja pippuria maun mukaan
vettä

Leikkaa liha paloiksi. Paloittele peruna, lanttu ja sipuli. (Voit myös siivuttaa ne). Mausta. Sekoita kaikki ainekset.
 
Kauli taikina pyöreäksi levyksi, ruokalautasen kokoiseksi. Kokoa täyte kasaksi taikinan keskelle. Kostuta taikinan reunat vedellä tai maidolla, taita taikina täytteen yli puolikuuksi ja rypytä reuna. Tee taikinakumpuun viilto jotta höyry pääsee ulos, voitele vatkatulla munalla ja paista n. 40 minuuttia 200 asteessa. Kun piiraan pohja on ruskea ja rapea, piiras on valmis.

Mitä jos tekisi karjalanpaistin ruiskuoressa?

Karjalanpaisti: ota pari kiloa lihaa, eri sorttia, esimerkiksi nautaa, sikaa ja lammasta, tai riistaa. Olisi hyvä jos puolet lihasta olisi nautaa. Käytä niitä halpoja paloja, joissa on luuta ja rasvaa, kun se antaa makua soppaan. Jotkut sanovat, että joukkoon pannaan vähän munuaista, toiset vannovat häränhännän palaan, tai luuytimeen. Mikä nyt miellyttää. Lihat leikataan paloiksi, ladotaan vähän suolan kanssa pataan, lisätään tilkka vettä, niin että ylimmät palat juuri peittyvät, ja sitten laitetaan pata uuniin, ja annetaan muhia 4-5 tuntia, vahtien niitä ylimmäisiä lihanpaloja, etteivät pala. Sitä voi välillä kauhoa ja sekoitella.
Jos haluaa, voi käyttää kokonaisia maustepippureita ja muutaman laakerinlehden mausteeksi, tai lisätä vähän sipulia, porkkanaa tai lanttua, mutta ei ne oikein asiaan kuulu.
Syödään leivällä ja juodaan liemi kun lihat on syöty.

söpö pieni kalakukon poikanen

porkkana-kurkkuketsuppi sattui nyt tarttumaan mukaan googlatessa...

Joo, sitten ajattelin, että kun ei meillä sitruunat ja limetit kasva, niin voiko käyttää puolukoita niiden sijaan?

puolukkamarenkipiirakka

tee tavallinen muropiirakkapohja ja esipaista se.

täyte:
2 rkl maizenaa
100 g sokeria
3 1/2 dl puolukkamehua
1 rkl puolukkahilloa
85 g voita
4 munankeltuaista

sekoita maizena, sokeri, hillo ja puolukkamehu. Keitä kunnes seos alkaa saeta ja kuplia. Ota liedeltä ja lisää voi vähän kerrassaan; vatkaa kunnes voi sulaa. Vatkaa munankeltuaiset kulhossa, sekoita kiisseliin ja keitä koko ajan vatkaten kunnes seos pulpahtaa pari kertaa. Ota levyltä ja anna jäähtyä.

marenki:

4 munanvalkuaista
200 g sokeria
2 tlk maizenaa

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää sokeri ja maizena hiljalleen koko ajan vatkaten, kunnes saat paksun, sileän marenkivaahdon.

Täytä piirakkakuori puolukkakiisselillä ja peitä kiisseli marengilla huolellisesti.
Paista 180 asteessa kunnes marenki saa vähän väriä ja kovettuu.
Anna jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista, vähintään 2 tuntia. Syö samana päivänä.

maanantai, 15. elokuu 2011

ihan mielenkiintoisia reseptejä

löytyy täältä: http://www.elisanet.fi/trollbo/files/reseptit.html

Olen taas laihdutuskuurilla, joten en voi ajatella paljon muuta kuin ruokaa. Olin kaksi viikkoa Suomessa, ja toin tuliaisina pari lisäkiloa. En ole koskaan painanut näin paljon kuin painan nyt. Olen kauhuissani, järkyttynyt, surullinen, epätoivoinen... *syvä huokaus*

Miksi on niin kamala suhde ruokaan? Koska ruoasta tuli paras kaveri, lohduttaja ja ylellisyys? Sen pitäisi olla vain ruokaa, ravintoa, energiaa... pitäisi pystyä syömään vain silloin kun on nälkä, ja vain sitä mitä haluaa, ja lopettaa syöminen, kun ei enää ole nälkä. Olen kateellinen meidän koiralle, jolla on juuri tällainen suhde ruokaan. Ja se on spanieli! Niiden pitäisi olla varsinaisia possuja ruoan suhteen. Mutta ei meidän koira. Se on isäntä ja emäntä, jotka syövät kuin spanielit. :-D

Ei oikeastaan voisi olla nälkä, kun painaa lähes kaksin verroin sen mitä pitäisi. Ehkä suolet kaipaavat jotain tekemistä, ja siksi tuntuu nälältä? Otan lusikallisen pellavansiementä juotavaan jugurttiini, toivottavasti se tepsii.

---------------------

Luin juuri jostain italialaisesta viinistä, vin santo. Se on tehty rusinoista. Voisi kuivattaa suomalaisia marjoja ja tehdä niistä "viiniä", ja täten edistää vähän suomalaista ruokakulttuuria.

Tätä nautitaan kuulemma biscottien kera. Hulluja nuo roomalaiset :-D [Mitä eroa on muuten biscoteilla ja cantucceilla? Ei harmainta haisua. Muuten jo roomalaiset paistoivat biscotteja (kahdesti paistettuja, nimi tarkoittaa, siis korppuja), tosin ilman manteleita, matkaevääksi. Legioonalaiset kuulemma natustelivat biscotteja. Juhliin laitettiin hienompia korppuja, mantelien kera. Ja Praton alueella, joka on tunnettu manteleistaan. Siellä korput tunnetaan nimellä cantucci eli "pikkukivet" (ehkäpä mantelit näyttävät kiviltä, tai korput ovat kivikovia... kuka tietää.)]

"Sillä sipulin" "mamman korput"

vin santo -kakku

4 munaa
125 g fariinisokeria
125 g jauhoja
3 rkl oliiviöljyä (extra virgin)
6 rkl vin santoa
yhden sitruunan ja appelsiinin kuoret

tarjoilua varten
pinjansiemeniä
lisää vin santoa
tomusokeria
crème fraîchea tms.

laita uuni lämpeämään 150 asteeseen
Voitele ja jauhota vuoka.
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
Sekoita siivilöidyt jauhot seokseen, sitten öljy, viina ja sitruskuoret.
Kaada taikina vuokaan ja paista 1/2-3/4 tuntia, kunnes kakku on kypsää. (siis, tiedät kyllä - kun kakkuun pistettyyn tikkuun ei enää tartu taikinaa)
Anna jäähtyä hetken, pistele kakku täyteen reikiä ja ripsuttele päälle lisää vin santoa, pari ruokalusikallista. Anna viinan vetäytyä.
Paahda pinjansiemenet, ja kaada kakulle. Tomuta tomusokerilla kun siemenet ovat vielä kuumia.
Tarjoile ranskankerman kera.

-------------

Kampanisut
Ehdottomasti säilytettävää suomalaista leivontaperintöä. Minun mielestäni ne pitää olla leikattu neljään sormeen ja aseteltu pellille sillei kaarevasti, elikkä vähän kuin nauravaksi, isohampaiseksi suuksi. "selkä" sisäänpäin kaarella, "hampaat" ulospäin kaarella. Ja jätä taikina pikkuisen paksummaksi kuin nuo Tuitun nisut. :-) Ovat muuten hyviä.
Tässä Lyyli-mummin nisut ja Fanniilon anopin nisut, sen näköisiä kuin "pitääkin" :-D Eihän se makua haittaa miltä nisut näyttävät, mutta minusta se on sievää ja kauneus on tärkeää.)

pullapusut
Meillä täytetään omenasoseella, ja voidellaan voikkosella ennen paistoa, paistamisen aikana pariin kertaan ja paistamisen jälkeen, minkä opin karjalaiselta Kristiinalta.
Ne myös leikataan kuin nisut, jätetään sokeroimatta ja on nimetty "karhuntassuiksi". Mieheni kun on "karhu" ja pitää kovasti näistä pullista.

  • Muita ruokablogeja yms.